Valokuvaus on yleistä; lähes jokaisessa perheessä on kamera, jolla ikuistetaan vähintään lomamatkat ja perhejuhlat. Valokuvaus harrastuksena onkin nostattanut suosiotaan sosiaalisen median ja blogikulttuurin yleistyessä. Harvassa lajissa kuitenkaan aloittelijoiden ja asiaan enemmän perehtyneiden välillä on näin suuria eroja. Miten pienellä nämä keltanokat saisivatkaan lomakuvistaan hienompia, niin etteivät ulkopuolisten katsojien tekisi mieli sulkea silmiään.
Valokuvakoulu.fi luettelee amatöörien yleisimmät virheet: kohteen keskelle kuvaa jättäminen, taustan unohtaminen, kalliisiin kameroihin turhaan panostaminen, syvyysalueen huono hallinta ja kuvakulmiin panostamattomuus. Olen virheistä täysin samaa mieltä, mutta lisäisin joukkoon vielä - jo vähän enemmän panostamista vaativat - ajattelun ja jatkuvan tarkkaavaisuuden. Katsele ympärillesi ja kuvaa muutakin kuin kaveriasi. Koira pureskelemassa kadulle jäänyttä vesimelonia, puussa roikkuva espanjalainen pikkutyttö ja satamassa James Bondia leikkivät pukumiehet ovat varmasti myös kuvaamisen arvoisia. Lisäksi matkakertomuksesi vain paranee, kun voit havainnollistaa paikallista ilmapiiriä tunnelmakuvilla. Siis muillakin kuin auringonlaskulla tai kynttilän liekillä, valitettavasti kaikki ovat nähneet ne jo.
Suurin ongelma lienee, ettei näitä muistoräpsijöitä edes kiinnosta kehittyä. Heille riittää että kuvasta saa selvää, eikä sitäkään aina vaadita. Sitten ruudun eteen istutettu valokuvaava sukulainen tuskastuu eikä pysty keskittymään kuvien sisältöön miettiessään, miten pienellä kuva olisi loistava. Valokuvaaminen voi olla nautintoa, eikä vain pakko jota isovanhemmat vaativat nähdäkseen edes kuvat lapsensa rippijuhlista, jonne eivät itse ehtineet paikan päälle. Olenpa myös kuullut ystäväni sanovan: ”Pakko mun on kuvata vaikken halua, kun unohdan muuten”. Tanssimme silloin yli 3000 ympäri Eurooppaa kotoisin olevan nuoren kanssa hämärtyvässä kesäillassa, ja ystäväni muisti riittää voittamaan minut Kim-pelissä useammin kuin kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti